No niin hyvat ihmiset... nyt jatketaan juttua

No niin, enpa ole kirjoitellut pitkaan aikaan...ja itse asiassa taman piti olla sitten se Galapagosteksti... mutta valitettavasti se ei ole sita... hieman haluan puolustaa itseani... mina olen jo kirjoittanut pienen romskullisen (romaanin) verran tekstia Galapagosblogia varten... ja se on odottamassa... ainoa asia, jota odotan on se Kanadalaiskaveri, josta ei ole kauheasti kuulunut... Se ilmoitti olevansa Machu Pichussa ja etta olisi nyt tulossa Limaan, mutta kohtalo taas leikittelee minun kanssani, koska nyt mina taas olen menossa Machua kohti... lahto itse asiassa tanaan. Joten huonolla tuurilla Tama kaveri lahtee samana paivana takaisin, kun mina saavun sinne... parasta kuitenkin, ettei hukkaa kuviani, muuten lahden Kanadaan asti niita hakemaan...

Muutenkin kuvien kanssa on ollut hieman epaonnea... meikalainen sitten osti sellaisen vedenalaisen kertakayttokameran ja vein sitten sen taalla kehitettavaksi.. ok, ihan jees, mutta kun oli hakenut kuvat ja CD:n jonka tilasin huomasin, etta yksi kuva puuttuu CD:lta.... eipa siina mitaan.... hyvaan asiakaspalveluun tottuneena (Suomessa) laksin sitten puhumaan valitettavasta virheesta... kun tulen kauppaan tama valokuvausakka tiskin takana kertoo, etta he eivat tee uutta cd:ta minulle, koska kuva on epaonnistunut... minahan tietenkin siihen, etta ei kuva ole ollenkaan epaonnistunut ja haluan kuvani CD:lle... tahan rouva valokuvauspirttihirmu sitten kertoo, etta kuva on epaonnistunut, eika kuvaa siis tehda... jos olisin halunnut kaikki kuvat, minun olisi pitanyt ennen tilausta erikseen sanoa, etta haluan kaikki kuvat, enka vain onnistuneita... ja mitenkohan minun olisi pitanyt tama sitten tietaa etukateen... ja kun kyselin tata, niin se valokuvausmuija vain ynisi ja sanoi jotain kasittamatonta... eika kuitenkaan suostunut antamaan periksi... siis jos olisin halunnut kuvani nettiin, minun olisi pitanyt maksaa taysi hinta uudesta CD:sta ja prosessista talle valokuvauseukolle... en tietenkaan suostunut... sanoin mielipiteeni liikkeen asiakaspalvelusta ja kiitin ja lahdin menemaan,. joten valitettavasti blogiini en saa siis vedenalaista kuvaani pingviinista ranta-aallokossa. Taytyy suomessa sitten skannata...

No kuitenkin... jatketaanpa

Hans on ollut taalla vierailemassa... nyt viimeiset 8 paivaa... ja on ollut kivaa... tassahan se serkkupoika istuskelee... kuten huomaatte me ollaan menossa juhlimaan ... Hans-strutsin vieressa on vodkapullo ja tuoremehua(tuorepuristettua tietenkin...;)... ollaan mun mielipaikassa meidan  talossa, eli siis katolla...

Tata juhlimista sitten jatkettiin aika paljon... ainoa harmi tassa asiassa oli se, etta meikalainen oli ja edelleen olen hieman kipea... viimeisimpana tulokkaana silmatulehdus kummassakin silmassa, joten enpahan Machulla kayta paljoakaan linsseja...... hitto soikoon, mutta Hansin kannssahan meilla aina mukaavaahan on... joten ei harmita liikaa...

Joka tapauksessa... kyllahan me muutakin ehdittiin tehda kuin juhlia... kun kerran ollaan villan luvatussa maassa, niin ajateltiin sitten teettaa itsellemme ihan kasintehdyt puvut, koska Hanshan on jo toissa, ja kaipa meikalaisenkin taytyy aloittaa se ns. "oikea elama" kun taalta palaan, eli siis kirjoittaa lopputyo ja ruveta tyoskentelemaan... eli siis tulevaisuudessa tarvitaan pukuja...

mentiin sitten heti ensimmaisena paivana ottamaan pukupaikoista selvaa... kuulemma yksi ihan hyva liike on paikassa, jonka nimi on Gamarra... taa on siis sellainen katu, jossa myydaan halpaa kangasta ja vaatetta.. ja kaikki on hyvin, kunhan ei poikkea paakadulta minnekkaan, koska sivukaduilla on jo vaarallista liikkua... seutu on siis aika koyhaa, mutta vaatteet kuulemma hyvia ja halpoja... Aluksi kylla oikeasti ajateltiin, etta mihinkohan me oikeasti ollaan jouduttu, koska seutu oikeasti oli, lievasti sanoen, aika varikasta (voitte kysya hansilta) ja ei voitu edes kuvitella etta taalla joku oikeasti tekisi pukuja... no loydettiin kuitenkin paikka jossa luki Terno (puku espanjaksi)... ja sieltahan me loydettiin tailori teettamaan meille puvut...

tyo ei ollut hinnalla pilattu, koska koko roska maksoi 200e... (siis kaksi pukua, tyo ja kangas)... joten ajateltiin etta tamahan meni hyvin... ok, nyt taas on tullut hieman komlikaatioita (hei, ollaanhan Etela-Amerikassa...;) eli siis pukujen teko on myohastynyt... ja meikalainen lahtee tanaan Machuun, joten Hans joutuu hakemaan puvut sitten itse huomenna... no varvasin Katariinan Hansin mukaan, koska Hansin espanjan taito on siis hieman ruosteessa...;) joten eikohan kaikki hyvin mene!!!

Pukujuttu ei kuitenkaan lopu... mentiin sitten yksi paiva (15.6) keskustaan, jossa haluttiin nahda sitten vahan kirkkoja ja taloja, jne... ja enhan sitten tiennytkaan, mutta keskustassa oli raataliliikkeita sitten melkein vieri-vieressa... loydettiin varmaan lyhyen kavlymatkan aikana yli kymmenen puotia... ja ajateltiin (koska nama oli oikeasti laadukkaita paikkoja, mm alyttomasti valinnanvaraa kankaissa, jne) etta tamahan on typeraa... pitaisikohan siis teettaa toinen... ja kun hinnasta ja aikatauluista paastiin yhteisymmarrykseen, niin paatettiin sitten teettaa toinen puku samalla kertaa... valitettavasti aikataulut tassa vaiheessa meni niin tiukaksi, etta saatiin aika vain Hansille, mutta meikalainen menee sitten ensi kuussa, kunhan palaan Machulta... tassa paikassa (kalleimmalla italialaisella kankaalla) kasitehty puku maksoi sitten 200e kappaleelta, joten ihan kohtuullinen hinta sekin...

Tassa siis Hans kaupassa, ja kuten naette kankaita loytyy sitten vaikka toisille jakaa...

Tassa kuvassa meidan raatalimestari ompeli sitten Hansin pukua... ja huomatka siis vanha Singerin hieno ompelukone... aika cool...



Ja tassahan sitten Hans on jo raatalin kanssa itse tositoimissa... huomatkaa muuten kokoero meidan hanssissa ja sitten raatalissa... nama ihmiset on oikeesti aika paljon pienempia kuin meillapain...




ja asiasta kolmanteen...

Toinen komlikaatioita tuova puoli  serkkuni vierailussa oli budjettierojen suuruus... eli siis tyossakayvan PankkiHansin lomabudjetti verrattuna koyhan OpiskelijaSamin arkielamabudjettiin..."ei tule kesaa" joten kun piti valita ravintola, niin Hans ehdotteli sitten Liman kaikista hienoimpia ja kalleimpia ravintoloita, joissa sitten annos maksoi kaikea 50 solesta ylospain... meikalainen hienovaraisesti yritti ehdottaa hieman alemman hintaluokan normaaleja lounasravintoloita, joissa kokonainen menu (alkuruoka+paaruoka+juoma) maksaa 5 solea... niin... no kamppailuahan kaytiin, mutta talla kertaa taytyy myontaa, etta, meikalainen kylla havisi taistelun useammin kuin voitin, koska kun ravintoloita tutkittiin, niin pitihan meidan tutustua ruokalistoihin... ja kun niita herkullisia ruokalajeja lukee kalliimmissa ravintoloissa, niin vesihan siina kielelle herrahtaa... varsinkin kun taalla menuut on useimmiten espanjaksi ja jouduin usein suomentamaan hansille jokaisen herkullisen yksityiskohdan... ja mina kun niin ruoasta tykkaan...:(

...eli siis Hans useimmiten veti sitten sen pidemman tikun... ja mentiin syomaan ihanaa Lihafondueta hoyryavassa punaviinissa, kokonaista hummeria, strutsinlihapihvia ja tietenkin isoja tirisevia argentiinalaisia pihveja...mmmm


No... ei me aina ravintolaan menty ja meidan talon oma huushollin pitaja Suli sitten valmisti meille yhden erittain tyypillisen perulaisen aterian, jota suomessa ei sitten varmaan ikina syotaisi... eli siis Cuy... nyt tasta eteenpain blogijutulle laitetaan vahintaan 14 vuoden ikaraja, ettei pikkuisille naskaleille tule vaan huonoja unia, ok?

Cuy on siis marsu... ja marsu on siis se sootti (hieman typera) karvapallo, jota meilla suomessa sitten pidetaan lemmikkina, mutta taalla Perussa se nahdan useimmiten lautasella paistettuna ilman karvoja, jossa se nayttaa oikeastaan aika paljon rotalta, mutta on suorastaan herkullinen, jos sen osaa valmistaa... tassa on naytekuvia... meidan ateriasta...




Naitahan sitten ei tietenkaan siistita suomen tyyliin, vaan kaikki osat paasta jalkoihn siis on tallella... ja na nayttaa aika hassuilta... lautasella katsotaanpa



Juu... eihan se mikaan kaunis elain ole kuolleena, ilman karvoja... mutta on se kuitenkin hyvaa... kuten kuvista varmasti nakyy (hahhah, eipahan serkkupoika ikina arvannut mita suuhunsa pistaisi Peruun tullessaan)... ma sanoin sille, etta syodaan cuyta, mutta en kertonut sen enempaa, joten se luuli siis Cuyn olevan kalaa... hah hah... eika se siis tajunnut edes ensimmaisen kerran nahtyaan sellaisen, etta mika se oli... se taisi sanoa "ei toi kylla yhtaan kalalta nayta".... hah hah... kuitenkin nyt tulee kuvia Hamsteribakkanaaleista...



Se taytyy kylla sanoa, etta ei niissa lihaa ole mitenkaan kauheasti... itse asiassa hyvin vahan ja niilla on siis aika paksu ja sitkea nahka, jonka voi syoda, mutta se ei ollut minun makuuni... liha ainoastaan...



Etta kaikille lukijoille vain hyvaa ruokahalua... jos joku haluaa, voin kysya Sulilta ohjeen "Cuy de Pachamancalle"... kyllahan suomessakin Hamstereita saa... lemmikkielainkauppaan vain ja sitten suoraan teurastajalle...;)

Hamsteri oli oikeasti hyvaa ja tosi erilaista lihaa kuin mikaan mita olen muuten maistanut... lihan koostumus oli aika lahella kanaa, mutta maku taas oli tosi erilaista... no saatte kysya/kiusata Hansia sitten kun se palaa...

Valitettavasti nyt loppuu aika... meikalainen lahtee siis noin kahden tunnin paasta Machu Pichuun, joten nyt taytyy herattaa Hans ja pakata kamat... hyvaa jatkoa kaikille... edelleen toivon kommentteja ja Galapagosjuttu tulee heti kunhan saan vain kuvani Kanadasta...

Hyvaa jatkoa kaiklle... pitakaa huolta itsestanne...

:Sam the man