Juuu...
nyt on siis kayty siellakin... ajattelin taas kirjoitella hieman matkastani Machu pichuun, mutta kaydaan hieman ensin lavitse muita juttuja... eli siis Galapagosrintamalla huonoja uutisia... meikalaisen Galapagoskuvat on talla hetkella matkalla Kanadaan... tai sitten ne on jo siella... hitto soikoon, arsyttaa vahasen, mutta tama kaveri kuitenkin lupasi lahettaa kuvat mulle niin nopeasti kuin mahdollista... toivottavasti... alkaa hieman potuttamaan, kun iso osa kuvista luura jossain toisella puolen maailmaa... no, kai tama nyt jossain vaiheessa jarjestyy.

No kuitenkin nyt aloitetaan sitten se selostus matkasta inkojen kadonneeseen kaupunkiin, eli siis... Hanshan oli taalla aina viime viikon lauantaihin asti, mutta meikalainen sitten joutui lahtemaan jo perjantaina Cuscoon, joka on siis kaupunki perussa ja oli ennen Inkojen paakaupunki.

Cusco oli oikeastaan oikein mukava kaupunki... se on natimpi ja siistimpi kuin usesat muut Perun kaupungit... suosittelen siis ehdottomasti kayntia siella, jos joskus on matkalla Perussa... ehdottomasti yksi perun hienoimmista kaupungeista. Se on siitsi, taynna historiaa, museoita, kasityolaisliikkeita ja hyvia ravintoloita, joista saa vaikkapa alpakkapihvia..., jota maistaneena voin suositella. Alpakanliha on hyvaa, mutta hieman sitkeampaa kuin vaikkapa perinteinen nauta... joka tapauksessa silla on hieman oma makunsa, jota kannattaa kokeilla...

Cusco kuten sanoin oli inkojen paakaupunki ja aikoinaan se oli rakennettu Puuman muotoon, ja puuman sydamen muodosti kaupungin keskusaukio... nain vanhan kaupugin kartan ja itse asiassa se oli tosi hieno, valitettavasti ei ole kuvaa... Taalla oli myos suunnattomia rikkauksia, joista muuten taytyy mainita Paatemppelin  useita sentteja paksuilla kultalevyilla laatoitettu muuri tai sitten Inkan kultainen puutarha, jossa oli elaimia (mm. laamoja ja hamstereita) ja kasveja (puista ruhoon) oikeissa suhteissaan tehty puhtaasta kullasta ja hopeasta... paikalle tulleet espanjalaiset kuvasivat puutarhaa ihmeellisimmaksi asiaksi, minka he ikina olivat nahneet... jonka jalkeen, ne sitten pistivat kaikki kultaiset elaimet kasvit isoon pataan ja sulattivat koko roskan harkoiksi... etta kiitos vaan huomaavaisuudesta jalkipolvia kohtaan... hiton barbaarijuntit!!!

Siihen aikaan (inkkojen hallitessa) Cuscon paatemppelin sisalla sijaitsi pieni keinotekoinen jarvi, jonka keskella oli valkoinen kivenlohkare... tama kivi oli pyha ja sita kutsuttiin nimella "Encha" joka tarkoittaa pyhaa Quetchuan kielella. Espanjalaiset ottivat sitten ja rupesivat kutsumaan inkoja talla nimella, mutta koska itse eivat osanneet lausua sanaa okein, he muuttivat sanan "Inca"ksi... eli siis inkojen oikea nimi ei ollut inca, vaan se on espanjalaiset keksima. Itse inkat kutsuivat itseaan Quetchuan kansaksi, joka tulee siis siihen aikaan vallineesta Quetchuan kielesta... et silleen...

Se mika cuscossa on hauskaa on selkea inkojen ja kultturin tarttuminen meidan lansimaiseen kulttuuriin... muun muassa kun espanjalaiset valloittivat Cuscon ja rupesivat kaannyttamaan natiiveja kristinuskoon tarkeata oli siis tuoda uskontoa nakyville... tahan siis varvattiin cuscolaisia taiteilijoita, jotka sitten myos ottivat hieman omia taiteellisia vapauksiaan... esim... inkojen kesken kokapuunlehden pureskeleminen oli arkipaivainen tapa... se on todella hyvaa hampaille, auttaa vuorikuumeeseen ja on muutenkin tosi terveellista (tutkimuksia on tehty), joka tapauksessa Cuscossa on kirkko, jossa on taulu neitsyt mariasta, jolla on kokamalli suussaan...hah... toinen esimerkki inkojen vaikutteista on toinen taulu... eli siis kristuksen "viimeinen ateria" -taulu, jossa on siis kristus opetuslapsiensa kanssa poydan aaressa... taulu on siis aivan samanlainen kuin alkuperainen yhta yksityiskohtaa lukuunottamatta... poydalla paa-aterian kohdalla on lautanen, jossa on paistettu marsu... hah hah

No kuitenkin... kaupunki on tosi hieno... ja siella on siis vielakin jaljella vaikka kuinka paljon muureja inkojen ajalta mm. meidan opas asui inkojen linnoituksen portaiden yhdella askelmalla....... ja joka paikasta nakyy kunnioitus inkoja kohtaan... mm. heti kun kaupunkiin tulee sisalle pastas inkojen suurimmasta paalikosta Huana Capacista tervehtii kaupunkiin tulijoita... tassa mulla taitaakin olla kuva patsasta...


Se mika oli tosi kool, oli se etta me satuttiin Cuscoon juuri cilloin kun siella pidetaan vuosittainen Inca raymi-juhla, eli siis Auringonjuhla... tama tarkoitti sita, etta joka paiva koko tori oli taynna intiaaneja kansallispuvuissaan tanssimassa ja soittamassa... naissahan on se ero, etta ihmiset ei kayta naita siis vain juhlapukuina, vaan ne tosissaan omissa kylissaan kulkee joka paiva tallaiset puvut paalla... ja joka kylalla on erilaiset, eli siis joka kylan voi erottaa puvun kautta... tassa muutama kuva Puuman sydamesta (Cuscon keskusaukiolta)...



Muun muassa seuravan kuvan intiaanityttoset voi kuulemma tunnistaa siita, etta niilla tassa kylassa on kuulemma tietty maara pikkuisia letteja paassaan (oliskohan luku ollut 17??), kun taas toisilla on vain eri maara, mm. kaksi isompaa lettia...jne.



Ja elaimehtan on tietenkin mukana... tassa on pikku-aasi!



Toinen hauska juttu minka sitten kaupungista heti huomaa on sitten inkojen vanha sateenkaarilippu, joita on siis joka paikassa... Ma ainakin luulen, etta tama lippu on inkojen ajalta, mutta en ole varma, joka tapauksessa se on yksi Cuscon selvimmista tunnusmerkeista... ja niita on tosissaan joka paikassa... ongelmaa on kuitenkin hieman tuottanut Cuscon sateenkaarilipun melkein taysi samankaltaisuus Homoseksuaalien Gay pride sateenkaarilipun kanssa... mulla onkin sitten juuri kuva ensin Cuscon inkalipusta:



jonka jalkeen on siis kuva Gay pride lipusta...:



hah hah... kyllahan ne toisiaan muistuttaa siis melkein yksityiskohtaisesti... kuulemma kaupunkinneuvostossa asiaa on puitu jonkin verran samankaltaisuuden takia Ongelmaa on aiheuttanut lippujen viestittamat asiat (Cusco, vanhan inkavaltakunnan paakaupunki & Gay-pride), mutta ongelmaa ei ol pystytty ratkaisemaan, koska lippu on niin pidetty ja kuten sanoin luulisin sen olevan inkojen ajalta... pystyyhan tuon ongelman toisaalta ymmartamaan, koska faktahan on, etta jos ei tietaisi cuscon lipun olevan tallainen... voisi olla varma olevansa jossain gay-paratiisissa, koska naita lippuja on joka nurkassa!!!

jatketaanpas juttua... eli siis saavuttuamme cuscoon me mentiin etsimaan opasta.... tarkoituksena oli siis tehda noin 3-5 paivan vaellus, eli tracking Cuscon vuoristoseudulla ja loppujen lopuksi paatya Machu pichulle... Ensimmainen vaihtoehto olisi ollut 5 paivaa kavelya, jonka aikana oltaisi noustu 5000 metriin merenpinnan ylapuolelle, eli siis oltaisi ylitetty lumiraja, jossa olisi vietetty yo... tama suunnitelma jouduttiin kuitenkin perumaan koska aika ei olisi riittanyt... paatettiin sitten siis ensin nousta mahcu pichulle, jonka jalkeen oltaisi tehty kolmen paivan trackin toisille inkojen raunioille... namakin suunnitelmat siten muuttui, mutta kertoilen sita myohemmin... tai toisaalta voinhan kertoa siita nyt...

Ongelmana oli siis se, etta meikalainen oli hieman kipea jo silloin kun Hans saapui vireailulle... senhan tietenkin kaikki tietaa, etta eihan siita lepaamisesta mitaan tule, kun Hans on taalla... joten me siiten juhlittiin okein olan takaa, enka ma oikein ikina paassyt kunnolla terveeksi, jonka jalkeen pitikin sitten jo lahtea machulle... tama siis ongelma... josta lisaa myohemmin...

Kuitenkin suunnitelma tassa vaiheessa oli selva ja sita lahdettiin noudattamaan... machusta taytyy kertoa kuitenkin ensin se, etta se on siis perun rahareika... Taalla kaikki maksaa sikamaisia hintoja, aina ruoasta lahtien, puhumattakaan junamatkasta paikan paalle... minka vuoksi meidan opas paatti, etta mennaan bussilla mielummin lahikaupunkiin, josta vaelletaan itse machulle... ja nain tehtiin... ongelma oli vain se, etta me ennen lahtoa kadotettiin meidan opas, joka johtui siita, etta tuli vaarinkasityksia missa hostellissa me asuttiin... joten meidan suunnitelmat muuttui taas hieman myohemmaksi... nyt jouduttiin matkustamaan koko yo kombibussin rottelissa (ei siis nukuttu paljoakaan), jonka jalkeen kaveltiin koko paiva Aguas Calientesille (pikkukaupunki Machun juurella)... Tama oli yllattavan rankkaa... koska kun on vahan kipeana puolikunnossa, eika ole nukkunut ja joutuu kulkemaan koko paivan raskas reppu selassa... ei ollut kivaa...

No oli se tietenkin kivaakin... meikalainenhan kun tykkaa kavelysta ja vaelluksesta, joten oli tosi saali, etta olin viela vahan huonossa kunnossa... no kuitenkin tassa me ollaan kavelemassa sokeriruokoa pureskellessa... tassa vaiheesa oli oikeastaan tosi kivaa...




Maisemat oli upeita ja me pysahdyttiin useasti paikoille, joissa oli tosi upea nakyma... mm. seuraavassa kuvassa on vesiputous joka tulee suora vuoren sisasta... vesi siis tulee vuoren paalta ja kulkee koko vuoren lapi, jonka jalkeen iskeytyy ulos vuoren alapuolella olevasta reiasta... aika upee juttu... kuva on siis tassa ja meikalainen ja Tim pidetaan hieman paussia putouksen lahella...

Aikamme kaveltyamme saavuttiin sitten Aguas calienteiselle, eli siis sinne pikkukaupunkiin, joka on aivan vuoren juurella, jossa mahcu picchu sijaitsee (tehty pelkastaan turisteille)... tama paikka oli ihan eri maailma kuin koko muu peru... tuntui kuin olisi tullut Disneylandiin... koko kylassa ei asunut yhtaan perulaista, vaan se muodostui hotelleista, ravintoloista, parista internet-kahvilasta ja tuhansista kasityolaisliikkeista... Se oli keinotekoinen, siisti ja itse asiassa kliinisella tavalla aika ruma paikka... yksi hyva juttu kuitenkin oli lampimat lahteet, josta paikka on saanut nimensa (aguas calientes= lampimat vedet) eli siis kaveltyamme koko paivan me sitten mentiin lillumaan lampimille lahteille varmaan 3-4 tunniksi... joka taas ei ollut hyva mun vilustumiselle... vaikka meikalainen ajatteli, etta toisaalta voihan se olla hyva, koska lahteiden vesi tekee kuulemma hyvaa terveydelle... no ei kai sitten meikalaisen terveydelle... meikalainen oli sitten ihan paskana sielta vedesta paastyamme, jonka jalkeen yskin koko yon... ja jotta saisi edes hieman inca-ajan tuntua machulla taytyy siis herata toodella aikaisin, muuten kaikki maailman turistit pilaa tunnelman...

...eli siis yskittyani vain muutaman tunnin yosta noustiin sitten ylos klo 5.00 aamuyosta, jotta ehdittaisi kavelemaan machulle ensimmaisten joukossa... machulle voi myos nousta bussilla, mutta se makssaa 14$... joka ei siis ole vaivan arvoista... sita paitsi mika mies se sellainen on, joka ei machulle kavellen nousisi...;)

No tuohon kysymykseen voisi vastata: "Fiksu mies", koska machulle nouseminen ei ole kivaa hommaa... varsinkaan minun olosuhteissani... rappuset on aivan hirvean huonot, hikoilin ja tuskailin koko matkan... viela kun meidan opas on sellainen pieni tarmopesa, joka juoksee ne rappuset melkein ylos, niin otti aika koville... joka tapauksessa ilman taukoja sitten noustiin, ja noustiin, ja noustiin, ja noustiin... ei siina muuten olisi ollut ongelmaa, mutta hieman kipeana oli tuskaista, taytyy myontaa... Niin, tassa vaiheessa voin nayttaa kuvan meidan oppaasta, eli siis tassa on Ruben...

Loppujen lopuksi kuitenkin me paastiin ylos machulle... tuskaisen ja hikisena, ja kun mentiin ostamaan sisaanpaasylippua.... lipunmyyja sanoi, etta meidan olisi pitanyt ostaa liput ennen nousua lipunmyyntikojusta Aguas Calientieseilta... ja lippuja ei enaa myyda ylhaalla... silloin meinasi leikata kiinni, etta olisi siis pitanyt laskeutua alas uudestaan ostaa liput ja nousta uudestaan ylos....huh huh... mutta onneksi se suostui tekemaan poikkeuksen meidan kanssamme... ja myi liput paikan paalta... eli siis paastiin valloittamaan mahcu... tassa siis me ollaan Timin kanssa ja Machu Picchu avautuu takanamme...



Silla tavalla machu on kylla hieno paikka, koska nama rauniot on niin hyvassa kunnossa, etta ei oikeastaan tarvitsisi kuin laittaa katot paikalleen ja koko kaupunki olisi siis taysin itsensa... se on aika upea paikka... mutta jos ma luulin, etta kiipeaminen loppuisi tahan... erehdyin rankasti... Mahculla on siis sellainen paikka ... no itse asiassa katsokaapa kuvaa jossa me ollaan Timin kanssa... tai seuraavana siis kuva ilman meikalaista ja timia... pelkka machu... tasta nakyy selvemmin...



Machun takana olevan vuoren  nimi on Waynapicchu... juuri se korkea huippu siina kuvan oikealla puolella.... ja siellakin on siis raunioita, eli siis se on ollut osa machua... jonne meidan opas sanoi, etta sinne kannattaa menna, koska sielta on upeat nakymat... ongelma on vain se, etta sinne taytyy menna heti samantien, koska sinne on rajoitettu turistien maara 400 ihmiseen, koska vuori ei ole jarin iso, ja jos sinne paastetaan valtavasti turisteja joku tippuu aivan varmasti...Turva-aitojahan ei siis ole mahculla keksitty, vaan jos ei ole varovainen, tippuminen ei millaan tavalla ole mahdotonta... joten heti kun oltiin paasty machulle piti lahtea kiipeilemaan waynapichulle ja hei, katsokaapa oikeasti kuinka paljon sinne piti viela nousta machulta... voi luoja...:(

No paastin kuitenkin huipulle, kuten kuvasta nakyy...

Tassa me sitten ollaan viela nousemassa... ja taytyy sanoa, etta tuskaa ja hampaiden kiristely oli tuo matka... mutta kuten opas sanoi, matka kannatti, koska Waynapichulta oli siis tosi upeat nakymat mahculle... sielta pystyi nakemaan aivan selvasti minkanakoinen kaupunki Machu on... ja minka kokoinen... tassa me sitten ollaan Waynapichulla ja takana siintaaa Machu...

Me sitten tavattiin noustessamme tama sinipaitainen espanjalaiskaveri Jose, joka oli tosi mukava tyyppi... sen kanssa oli sitten tarkoitus lahtea myos trackkaaman sitten seuraavina paivina...

Machu on, kuten kaikki inkojen tarkeimmat kaupungit, rakennettu elaimen muotoon... ja machun tapauksessa se on siis kuulemma rakennettu linnun tai kolibrin muotoon... mun mielesta oli tosi vaikeata ymmartaa tata muotoa, mutta nyt kaikki lukijat saa sitten tutkia seuraavia kuvaa mahcusta ja sanoa, jos joku tosissaan loytaa siita linnun muotoa: Machun vieressa nakee tien jota pitkin bussit nousevat machulle...

Tassa ylapuolella olevasta kuvasta nakee selvasti machun eri muodot... Mahcu Pichuhan oli inkojen uskonnollinen keskus, jossa asui tosi suljettu piiri... Sita voitiin siis vahan verrata johokin yliopistoon, jossa tapahtui kuulemma paljon tutkimusta ja jossa tulevat papit opiskelivat... Mahcu oli jaettu seuraviin osiin... machulla oli siis viljelystilat, jokta keskittyivat ylos ja vasemmalle puolelle kaupunkia... eli siis kaikki nuo hassut rappusennakoiset jutut on siis maissin ja muiden kasvisten kasvatusrappusia, joissa tyoskentelivat maalaiset...Mahcun oikea puoli oli sitten varattu opiskelijoiden, tutkijoiden ja pappien kayttoon... taalla sijaistee siis auringon temppeli, aurinkokellokivi, astronomiakeksus, jne jne... taalla siis tyoskentelivat kaikki korkeammat virkamiehet ja herrat... tahan osaan kuuluu (kuten kuvasta nakyy) iso ruohikkoinen keskusaukio, jonka ylapuolella sijaitsee temppeli ja palatsi, jossa ylimysto vietti aikaansa... ja viimeinen osa on siis aivan Machun vasemmalla puolella... kuvassa naette kasvatusrappusten vasemmalla puolella muutaman talon, joissa on katot (kuvan keskiosassa vasemmalla reunalla), nama on siis kasityolaisten osaa... taalla sijaitsi siis kivityolaiset, vaatturit, ja muut kasityolaiset, jotka sitten tekivat naita joka paivan tavaroita papeille ja muille asukkaille...  ja nain sujui elama Machulla...

Nyt voinkin naytta kuvia hieman rakennuksista machulla... kuten puhuttiin mahculla tarkein temppeli oli siis auringontemppeli, jossa kaikki seremoniat ja muut juhlat tapahtuivat... tassa kuva auringontemppelista...

Tama temppeli on silla tavalla mielenkiintoinen, etta juuri tassa kohdassa vuoren paalla magneettikentta on paljon voimakkaampi kuin missaan muussa kohdassa koko mahcupichulla... asiaa on tutkittu nykyaikaisilla laittteilla ja se on todistettu, mutta mielenkiintoista on siis se, etta miten ihmeessa inkat tiesivat rakentaa temppelinsa juuri tahan kohtaan, jossa magneettikentta on kaikista voimakkainta... hmmm.... temppelin takana nakyy siis pieni huippi, jonka paalle oltiin asetettu se kuuluisa aurinkokellokivi... tassa siita kuva...

Tata kivea (Intihuatana, sen nimi quetchuaksi) on siis kuulemma kaytetty astrologisena kellona, jonka avulla on siis voitu mitata aikaa jotenkin, mutta ei kuulemma tunteja, koska tunnit ei kuuluneet (kai?) inkojen kalenteriin, vaan paivia... jos oikein ymmarsin, mutta nykyaan ei oikein ymmarreta miten Intihuatana oikein toimi tai miten sita kaytettiin... seuraava kuva on siis myos yksi Machun kuuluisimmista jutuista, eli siis kolmen ikkunan huone... nama kolme ikkunaa olivat yksi osa auringontemppelin aukiota ja olivat toodella pyhia inkakansalle... kaiopa niista pystyi nakemaan jotain mielenkiintoista...

Viela on pari kuuluisaa rakennusta mahcu pichulla... yksi niitsa on kondori, joka on siis kivi maaassa, joka on saanut kondorin ulkonakoa sattuman kauppana... siihen on sitten raapustettu kondorin paata ja nokkaa ja sen takana nousee kaksi kivipaasta, jotka kuvailevat kondorin siipia... tama oli itse asiassa yksi hienommista jutuista koko Machulla, koska siivet tosissaan muistuttivat kondoria, mutta valitettavasti inkat olivat rakentaneet kondorin viereen seinan niin lahelle, etta en puystynyt ottamaan kuvaa kondorista... harmi... toinen juttu, joka on kuuluisa on siis astronomiakeskus... josta taas loytyy kuva...

Ok... siis tassa on asytronomiakeskus... ei jarin haavilta nayta, mutta homma toimii nain... maassa olevat kaksi vesiastia taytettin vedella, ja niiden kautta (heijastuksesta siis) pystyttiin tutkimaan tahtia ja tulkitsemaana niiden merkkeja... nain ei tarvinut niskojaan vaannella, vaan pystyttiin istumaan mukavasti maassa/tuolilla samalla tutkien taivasta...

Inkojen kulttuurista tiedetaan niin vahasen sen takia, koska inkoilla ei ollut minkaanlaista kirjoituskulttuuria. Kaikki tieto vietiin eteenpain kertomuksina ja muistissa... ainoa kommunikointitapa, puhetta lukuunottamatta, oli Quipu, eli siis sellainen naru systeemi, joka oli siis naru, johon oli sidottu muita naruja, joissa oli solmuja ja vareja, joita inkat sitten osasivat lukea/tulkita... itse asiassa tata systeemia kuulemma kaytettiin enimmakseen jarjestelemiseen, eli siis systeemi kuulemma perustui numeroihin, mutta jotkut sanovat, etta se olisi ollut tietynlainen alkeellinen kirjoitussysteemi, koska pisimmat Quiput olivat 100 metria pitkia... tassa kuva Quipusta...

Se mika on Machussa mielenkiintoista on siis se, etta se on niin hyvassa kunnossa ja etta kaupunki katosi, eika sita loydetty ennenkuin vasta 1900 luvun alussa... Machuhan rakennettiin 1300- 1400 luvun valissa, jonka jalkeen se toimi aktiivisesti noin reilut 100-150 vuotta, jonka jalkeen se mystisesti hylattiin, ihmiset katosivat eika kaupungilla ollut enaa mitaan virkaa. Se mika oli hyva, oli etta espanjalaiset eivat sitten ikina loytaneet kaupunkia, eivatka paasseet tuhoamaan sita...

Syy minka takia kaupunki hylattiin... no siina on tietenkin monia teorioita, joista suosituin on se, etta kaupungilla ei ollut enaa hyotykayttoa... kaupunki oli taman teorian mukaan siis sellainen yliopistokeskus, jossa papistoa koulutettiin... inkojen valtakunta kasvoi 1300-1500 luvun valissa aivan valtavasti (moninkertaisesti), joka tietenkin vaikutti myos papiston kysyntaan, koska uusille aluieille taytyi saada valtauskonto voimaan... papistoa siis tarvittiin armeijamaaria... ongelma oli se, etta Machu ei siis riittanyt, vaan tarvittiin sitten uusia koulutuskeskuksia, joissa pappien tuottaminen maksimointiin... joten taman teorian mukaan kaupunki hylattiin koska sita ei enaa tarvittu...

Toisaalta taman teorian voi ymmartaa, koska kaupungissa asui vain noin 750 ihmista, ja kun inkojen valtakunta suurimmillaan kattoi reilut miljoona neliokilometria, tarviattavien pappien maara oli varmasti paljon suurempí kuin machun kapasiteetti...

Mahcun viimeiset asukkaat olivat 115 (muistaakseni) naista, joiden luurangot on loydetty taalta. Nama  naiset olivat osa Incan (kuninkaat) haaremia, jotka sitten joutuvat vangiksi espanjalaisten tultua...ongelmaa tuotti se, etta kuukausien merella olon jalkeen espanjalaiset eivat olleet mitaan hellimpi gentlemanneja, vaan kayttivat inkanaisia aika railakkaasti hyodykseen... joten useat yrittivat karata, ja ne jotka onnistuivat lahtivat machulle ja elivat taalla elamansa loppuun asti...

Toinen juttu mahcussa joka taytyy kertoa on siis sen uudelleen loytaminen. Vallitsevan terian mukaan vuonna 1911 Jenkkilainen tutkija Hiram Bingham loysi Mahcu Picchun etsiessaan Vilcabambaa (joka oli siis inkojen viimeinen linnoitus espanjalaisia vastaan) Vilcabambaa etsiessaan Hiram Bingham sattumalta loysi siis Machu pichun, mutta ei tajunnut loytonsa merkittavyytta silloin... no, kuitenkin otti ja ryosti kaiken kullan ja muut arvokkaat pikkutavarat machusta.... joten nyt kaikki mahcun arkeologiset loydot ovat Nykissa museoissa, kuten yleensa tapahtuu naiden loytojen kanssa (ne raahataan amerikkaan/eurooppaan)... kuitenkin tata teoriaa vastaan on toinen teoria... meidan opas kertoi, etta tama Hiram Bingham juttu olis valetta... ja itse asiassa Machu pichu olisi loydetty jo paljon aikaisemmin vuonna 1903 kolmen Cuscolaisen professorin toimesta... Tama teoria on todistettu mm silla, etta yhteen auringontemppelin kivista yksi professori raapusti nimensa, mutta kuulemma tama kivi on sitten museotoimen puolesta raahattu pois, koska se aiheuttaisi liikaa halya, jos yhtakkia plajastuisi etta Hiram Bingham ei olisikaan loytanyt Machua... etta ota nyt siita selvaa...

Tassa vaiheessa voin nayttaa hieman muita kuvia machun kivirakennuksista... jotka on tosi hienoja kylla... kuten sanoin katto vaan paalle ja koko kaupunki on samanlainen kuin ennen...





Tama viimeinen kuva on siis silla tavalla harvinainen, etta inkat eivat ikina tehneet pyoreita rakennuksia... inkojen kaupungeista on loydetty vain kaksi pyoreata rakennusta... toinen on siis kuvassa ja sijaitsee mahcu pichulla, kun taas toinen sijaitsee cuscon toisella puolella kaupungissa, jonne meidan piti menna...pyoreaan rakennukseen taytyi olla erikoissyy, jota kukaan ei tieda, mutta voisi kuvitella tahan pyoreaan rakennukseen liittyvan jollain tavalla kivipaateen, joka on siis pyorean rakennuksen alla... ei tieda...

Nyt kuitenkin voin siis jatkaa itse juttua joka jai kesken kun kertoilin niin paljon inkojen elamasta... eli siis me oltiin paasty Waynapichun huipulle... tuskaisena, hikisena, yskaisena ja hieman kipeana... mutta kuitenkin aika tyytyvaisena, koska nyt ei tarvinnut enaan sitten kiipeilla... me oltiin otettu hieman aamupalaa mukaan ja oltiin asetettu itsemme istumaan mukavasti vanhan Waynapichulla sijaitsevan inkojen huoneen keskelle inkojen kivituoleille,,, tassa on itse asiassa kuva siita...



Taalla n. 2500 metrkin korkeudessa sitten juttelimme, soimme hieman aamupalaa ja rentouduimme rankan nousun jalkeen... ja mitakohan muuta... no mina sitten onnistuin siina... onnistuin sitten oksentamaan koko aamupalan Machu pichun korkeimmalta kohdalta alas... hah hah ... olen minakin kohtelias... menna nyt oksentamaan inkojen vahhoille raunioille... Kuvasta katsoen suoraan kuvan takana olevaa seinaa pitkin noin 1000 metria alaspain... hah hah... no niin eli siis tama taytyy varmaan selittaa... ei ollut krapulaa eika kankkusta, vaan kun oltiin noustu niin rankasti eika meikalainen ollut siis viela aivan kunnossa, niin yskiessani siina rankasti... yskin hieman liian rankasti... ja koko aamupala karkasi...

joskus mietin, etta miksi kirjoittelen kaikki tahan blogiini... voishan sita tietenkin jattaa joitain yksityiskohtia pois... ja tama oksennuskohtaus ei ehka ole niita kaikista romanttisin yksityiskohtia, joita voisi kertoa, mutta toisaalta eipa ole joka kaveri "merkannut" machu pichua talla tavalla... meidan opas sitten jaksoi muistuttaa mua koko loppureissun tasta, kysymalla, etta onko tama joku suomalainen tapa, ja etta en kai ole tehnyt samaa Cuscossa tai hanen kotonaan... hah hah, ei oikein jaksanut huumori riittaa siina vaiheessa... idiootti!

No joka tapauksessa... nyt tassa vaiheesa voin kertoilla hieman mukavampia juttuja... eli siis machulla (luonnollisesti) elaa myos laamoja... ihan luonnonvaraisena... ja laamat ovat sellaisia toodella rauhallisia ja mukavia elaimia... niita voi menna taputtelemaan, eika yksikaan sylkaissyt mua... tassa pari kuvaaa isosta ja pikkulaamasta...




Tama pienempi versio varsinkin oli toodella sootti ja pehmea kuin pehmein hoyhentyyny... se iso versio ei taas ollu yhtaan niin pehmea tai sootti, mutta ihan mukava kuitenkin... tasta muuten johtuen kaikki hienoimmat alpakka/laaman vaatteet on tehty baby-alpakasta, koska niilla on oikeasti toodella pehmyt turkki... ostin sitten vaikka mita vaatteita aplakasta... naytan sitten kotona kun palaan...

Waynapichun jalkeen sitten laskeuduimme taas... joka oli taas rankkaa, koska aamupalan, jonka olisi pitanyt antaa energiaa laskeutumiseen, olin jo uhrannut inkojen kunniaksi muurille, hah... joten meikalaisella ei ollut yhtaan mitaan vatsassa... vettakaan en ollut ottanut tarpeeksi ja kipeydesta johtuen olin koko ajan aivan alyttoman janoinen... mulla oli siis jaljella vain 1/4 pullollinen vetta... ja sitten piti laskeutua 1500 metria... tuskaa... no asia paheni tietenkin kun inkoillahan oli titetenkin omat vesi/viemarisysteemit... tassa kuva...



Ja tata ihanaa vuoristolahdevetta sai vai katsella, koska se kuulemma tanaan vesi ei ole enaa niin puhdasta, etta sita olisi voinut juoda... ja mulla oli niiiiiin jano... no hengissa selvisi, mutta en nyt koko aikaa riemusta pomppinut... varsinkin kun lakseutuminen oli todella rasittavaa, koska rappuset olivat niin huonoja... Timkin kirosi monta kertaa...

No kuitenkin hengissa selvittiin alas ja matkustettiin takaisin Cuscoon... tassa vaiheessa olin jo niin huonossa kunnossa, etta minun taytyi sanoa, etta en voi lahtea vaeltamaan, vaan otan bussin kotiin limaan ja menen tervehtymaan... asiaa yritettiin ratkaista muuttamalla suunnitelmia kavelemalla lyhyempaa reittia toisille kuumille lahteille, mutta yskittyani taas koko yon, en vain jaksanut ja aamulla sanoin oppaalle ja timille, etta nyt tama lahtee kotiin... ei vaan jaksa enaa... ja hyva olikin...

Harmittaa kylla hieman vielakin, koska normaalisti tykkaan kavelysta ja olin ostanut tata vaellusta varten uudet  kengatkin... ja kaiken piti olla valmista... no mutta joskus vaan taytyy olla jarkeva (vaikka minulle sellainen toiminta joskus tuottaa vaikeuksia...;) ja tehda se tylsa, mutta fiksu vaihtoehto... joten kun muut lahtivat vaellukselle, meikalainen suuntasi bussiasemaa kohti ja otin bussin kotiin Limaan...

Viela taytyy kerota yksi kokemus... joka ei ole itse asiassa ole mikaan erikoinen, mutta kuitenkin minun mielestani vaivan arvoinen kertoa... (onhan se paras kokemus koko reissun aikana) ja meikalainenhan tassa kirjoittaa, joten voin itse asiassa kirjoittaa just mita haluan... ok.. itse asiaan...

Se mika on hassua, on se, etta koko machu pichun reissun aikana paras juttu, minka koin ei ollut rauniot tai Cuscon kaunis kaupunki, vaan jotain paljon arkipaivaisempaa... hmmm, ehkapa paras ottaa esimerkki selventamaan asiaa... Tama esimerkki loytyy suvusta... meidan Christian (serkku siis) joskus pikkupoikana ollessaan paasi Nunnun ja Fuffan kanssa Linnanmaelle. Paivan paatteeksi, koko paivan kaiken maailman eri laitteissaan pyorittyaan, nunnu kysyi Christianilta mika oli koko paivan paras juttu, johon poika vastasi:  "no, kun ma hyppasin silta kivelta"...

Jos ymmarratte taman pointin ymmarratte varmaan, etta mun paras kokemus koko Machu Picchun reissulla oli se, kun istuin yota bussissa ja katselin yotaivasta ja sain olla ihan rauhassa omissa ajatuksissani...

Ja tama itse asiassa tahdentaa tarkeata pointtia, mita olen monasti miettinyt... ei sita tarvitse itse asiassa lahtea minnekkaan maalman aariin kokeakseen jotain ihmeellista, parhaimmat jutut (jotka yleensa on niita pienia juttuja) sattuu tilanteesta/paikasta riippumatta... ne taytyy vaan kasittaa ja ottaa niista hyoty irti... sama kokemus olisi voinut sattua minulle suomessa (ei ne bussit perussa niin ihmeellisia ole..;)...

Ei siis niin, etta haluaisin dissata jotenkin paikkoja, joissa kayda tai kokemuksia joita niissa saa (kullanarvoisia ehdottomasti), mutta loppujen lopuksi koko kadonnut kaupunki on vain iso kasa kivia (ja kivia meilla on suomessakin)... ja vaikka se on hienoa kayda naissa paikoissa ja kuvitella satoja vuosia sitten niissa ollutta elamaa, on se elama jo kadonnut... ja tarkeata on siis se oma elama... koska se on nyt.

Turha siis juosta silla tavalla jonkun olemattoman perassa/tai kuvitella, etta pitaisi saavuttaa jotain (kokemuksia??) kaymalla ihmeellisissa paikoissa, ja etta olisi jotenkin koyhempi ilman niita... nama on vain lisaa, mutta tarkeata on siis arvostaa sita mita nyt oikeasti on nyt ja tassa... toivottavasti jos joku ymmartaa...

Ett silleen... no kuitenkin nyt olen Liman kodissa ja kirjoittelen kaakaokupin aaressa tata tekstia... taytyy viela nayttaa yksi kuva itsestani reissun jalkeen bussiasemalla... Sam freesina...hah



Hah hah .... ihan paskana... mut nain sita mennaan, nyt olen paremmassa kunnossa ja mulla on keskiviikkona synttarit... ollaan suunniteltu ostaa kokonainen porsas niihin... toivottavasti onnistuu, ainoa ongelma on siis uunin koko, mutta Sulin mukaan asia pitaisi jarjestya...

Pitakaa huolta itsestanne... seuraava juttu tulee varmaan synttareiden jalkeen... ja Galapagosjuttu tulee heti kunhan se Kanuchi onnistuu lahettamaan mulle ne hiton kuvat...

Siihen mennessa, pitakaa huolta itsestanne... kirjoitelkaa kommentteja ja nauttikaa suomen kesasta... meikalainen on oikeesti niin kateellinen, mutta ensi kesaana sitten!!!

Voikaa hyvin...

:Sam the man