No niin...

Taas yksi reissu takana... eli siis nyt matkustettiin viidakkoon... eli siis paikan nimi on Puerto Maldonado, joka perustettiin joskus kauan aikaa sitten kumin tuottamiskeskukseksi, koska viidakossa loytyy paljon kumipuita... nyt paikka elaa eniten turismista, koska ulkomaalaiset haluaa nahda elaimia ja maksaa siita hyvin...

Me lahdettiin siis Timin kanssa viime viikon sunnuntaina lentokoneella puerto maldonadoon, mutta jo ennenkuin lahdettiin syntyi iso kasa ongelmia josta just ja just selvittiin...

Homman nimihan oli se, etta meilla oli viime viikon lauantaina viimeinen yliopiston juhla, joka jarjestettiin loppukokeiden paattymisen kunniaksi... ja se oli meille (mulle ja timille) myos viimeinen mahdollisuus nahda muutama kaveri, jotka sitten seuraavalla viikolla lahtivat kotiin... (mm. mun synttarisankarikaveri Pasquale joutui palaamaan ranskaan)... tama siis tarkoitti sita, etta juhlat olivat valttamattomat.... ongelmaksihan muodostui se, etta meilla oli siis lahto sunnuntaiaamuna klo. 10.00, joka tarkoittaa sita, etta meidan taytyi olla lentokentalla kello 8.00... juhlat taallahan yleensa jatkuvat aivan aamun pikkutunneille asti, eli siis klo 6.00-7.00 aikaan palataan kotiin, jos bileet on hyvat... ja nama bileet olivat hyvat...

ok... suunnitelma oli selva... me oltiin pakattu kaikki valmiiksi ja tarkoitus oli, etta ei nukuta yhtaan, vaan heti palattuamme juhlista, kaydaan suihkussa ja otetaan taksi lentokentalle... suunnitelma toimi periaatteessa ihan hyvin, mutta ei taydellisesti... luonnollisestihan me oltiin viela ... hmmm.... siis ei oltu siis aivan selvia viela aamulla kun lahdettiin kentalle...

Me tultiin siis kotiin joskus kello 5 paremmalla puolen... joka siis antoi aikaa suihkuun, ja 20 minuutin torkkumiselle... kello 7.30 oltiin jo ulkona valmiina ottamaan taksi kentalle ja kentalla oltiin sitten klo. 8.15... joten hommahan toimi mainiosti, paitsi etta kun tultiin sisalle lentokentalle Tim huomasi unohtaneensa pikkulaukkunsa taksiin... jossa ei sitten ollutkaan muuta kuin: 250$ rahaa, kamera ja luonnollisesti Passi...

Lisaongelmia luonnollisesti tuotti se, etta mulla ei ollut mukana luottokorttia, eika timillakaan ollut sita, koska yleensa ei ole turvallista kantaa luottokorttia mukana, vaan mielummin kateista... lentokone lahti  noin hieman reilun puolentoista tunnin sisaan, rahaa ei ollut tarpeeksi, kortit oli kotona ja taksimatka kotiin kestaa 45 minuuttia/suunta...voi luoja mika soppa!!

No me ruvettiin sitten toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla, mika taysin vasyneilla aivoillamme pystyttiin... Tim hyppasi taksiin ja lahti kotiin hakemaan luottokorttia, kun mina taas menin selvittamaan Check innia ja kuinka Tim voi matkustaa ilman passia (onneksi kotimaan lento), ja kuinka paljon tim voi myohastya... koska myohastymista ei voitu siis valttaa...

Onneksi lentokenttahenkilokunta oli siis aivan mainioita... kaikki mita pystyttiin tekeman niin tehtiin... Tim kun kaasutteli kotiin taksilla, mina kuljin selittamassa melkein koko lentokentalle (lahtoselvitys, turvatarkastus, veronmaksupiste ja lentokoneen henkilokunta) kaytaen kaikkea omistamaani charmia, etta " mun kaveri tulee kohta juoksien tuolta ja se on alyttoman myohassa, joten toimikaa mahdollisimman nopeasti, olkaa hyvat"... ja tim puolestaan maksoi taksikuskille reilun tipin, jotta se kaasuttelisi oikein lujaa... ja se hyva puoli Perussa on, etta rahalla saa ihmiset toimimaan... taksi melkein lensi kotiin meille ja takaisin... ja mina kentalla selittelemassa...

Ongelmahan on se, etta lentokoneeseen ei voi tulla aivan liian myohaan, ja henkilokunta kertoi, etta jos Tim ei ehdi tulemaan ennen kello 9.45  niin... kone ei voi odottaa... kello. 9.42 meikalainen oli siis viela odottamassa Timia lentokoneen oven edessa... ja jo mietin, etta miten tassa nyt kay... sain viela luvan soittaa kerran Timille (olin jo soittanut muutaman kerran ja ohjeistanut timia kaikissa kohdissa, kenen kanssa jutella, mita kautta paasee nopeimmiten, jne,jne)... henkilokunnan jo sulkiessa ovea... sain timin kiinni puhelimella, joka sanoi olevansa rappusissa ja tulevansa aivan pian... ja sieltahan se tim sitten tuli juoksien hengastyneena, mutta tuli kuitenkin... me siis oltiin koneessa aivan viimeisella minuutilla... yhtaan lisa-aikaaa ei ollut, mutta tarkeinta oli, etta me oltiin matkalla... huh

ok... tultiin sitten puerto maldonadoon sunnuntaina ja paatettiin ottaa yksi paiva ihan lunkisti, koska me oltiin niin kuolleita... kaiken sen stressin jalkeen ja ilman unta... edelleen hieman viihteella... no kuitenkin sen jalkeen kaikki meni ihan hyvin...

Tavattiin meidan opas, jonka kampille sitten mentiin... me saatiin asua siella kun oltiin siis puerto maldonadossa... sen kanssa tehtiin siis reissu, joka kesti viisi paivaa, eli siis maanantaista perjantaihin... sitten lauantaina mentaisiin ulos ja sunnuntaina takaisin kotiin limaan.

Luonnollisesti ensimmainen paiva oli hyvin hiljainen, ei tehty muuta kuin nukuttiin, kaytiin syomassa, ja selvitettiin hieman passiasioita timille. Mutta seuraavana paivana lahdettiin siis jo matkalle... Puerto maldonado on siis Madre de dios- joen vieressa (jumalan aiti on siis joen nimi suomeksi) ja se on siis yksi Amazonin sivujoista... Puerto maldonado on aivan Bolivian ja Brasilian rajalla, noin 800 kilometrisa limasta itaanpain, ja sielta helposti paasee siis kumpaakin maahan siis boliviaan ja brsiliaan... mutta me pysyttiin kuitenkin perun puolella.

Ekana paivana matkustettiin jokiveneella... no itse asiassa joka paiva me matkustettiin nailla veneilla...  tassa kuva veneista... nama on siis tosi katevia joessa, koska ne on matalia ja kapeita ja niille on aika helppo ohjata kapeissa joenuomissa...



Se mika on hassua naissa veneissa on siis niiden moottori... se nayttaa aivan isolta kermanvatkaimelta... siis se on vain pitka tanko, jonka toisessa paassa on propelli ja toisessa paassa on moottori... se on aika raskas, ja mun mielesta hieman hankalannakoinen ohjata, mutta kai siita jotain hyotya on, koska niin moni niita kayttaa... tassa siis kuva tehosekoittimesta...


Eka paiva melkein kokonaan meni veneessa matkustamiseen... meidan opas oli suunnitellut meille matkan toivittemme mukaisesti, (alyttoman hyva opas), mutta tahan kuului ekaksi kaksi paiva yhdella jarvelle, jonne meidan opas ei lahtenyt mukaan, vaan hanen isansa ja poikansa oli medan mukanamme... sen jalkeen mentaisiin toiselle jarvelle, jossa itse mestari itse toimisi oppaana... Tama oli ihan jees, koska isa ja poka olivat ihan mukavia... se hyva puoli oli, etta sai siis hieman jutella paikallisten kanssa... ja sai kuulla hieman heidan mielipiteitaan asioista... Puerto maldonadossa on siis samat ongelmat kuin koko perussa... eli siis tyottomyys on alyttoman korkealla... ja tyot mitka siis on tarjolla on siis joko jollain tavalla vaarallisia tai alyttoman raskaita... tasta esimerkkeja...



Tama kuva on siis perulaisia huuhtomassa kultaa... kylla taalla edelleen loytyy kultaa joista... ja yhden henkilon paivantulos on noin 4 grammaa kultaa... joka on paljon rahaa... ainoa ongelma tassa tyossa on se, etta etta joutuu olla koko paivan auringonpaahteessa ja joutuu tyoskentelemaan kosteissa olosuhteissa... jossa malariabakteeri viihtyy... joten oppaan pojan mukaan malaria on siis melkein vaistamaton tyotauti... hah, ja me suomessa valitetaan kipeasta selasta (kokeilkaapa malariaa vaihteeksi)...
No kipeasta selasta tuleekin mieleen seuraava tyo, joka me nahtiin siis taalla... joka on siis nama perinteiset hanttihommat. Tassa on siis aivan normaalinkokoinen kaveri (perulaisen mittapuun mukaan... siis pieni) kantamassa sakkia, joka on taynna perunoita...



Me timin kanssa katsottiin kauhuissamme, etta miten ne voi kantaa tallaisia valtavia sakkeja, jotka painaa ainakin 100kg... mutta tallaista ne tekee... paivat pitkat... etta selka voi olla ongelma sitten kun tata tyota on tehnyt... no ei varmaan montaakaan vuotta tarvitse... huh huh.

no muita juttuja mita nahtiin ekan paivan aikana oli siis tallaista normaalia amazon juttua, sademetsa kasvillisuutta, jonkin verran lintuja ja kilppareita.. seuraavassa kuvassa on muuten tallainen jokikilpikonna... ne oli aika ujoja ja heti kun laiva tuli lahelle ne sitten sukelsi veteen, mutta onnistuin kuitenkin saamaan kuvan niista...



Linnuista  puheenollen tassa on siis kuningaskalastaja... sekin oli kiva nahda, kun koskaan ennen en ole sellaista nahnyt... naita oli siis kaksi versiota... tallainen normaali, joka on kuvassa (istuu oksalla) ja sitten toinen, joka oli varitykseltaan valkomusta... siita en saanut kuvaa, kun nekin oli aika arkoja ja liikkui liian nopeasti.



Seuraavassa kuvassa on siis meidan laiva ja miehisto... Tim luonnollisesti oikealla puolelle, oppaan isa vasemmalla puolella ja laivaa ohjaamassa oppaan poika... taustalla joki, joka oli siis poikkeuksellisen kapea tassa kuvassa... Tama kapea joenuoma vei meidat siis sinne ensimmaiselle jarvelle jossa sitten vietettiin kaksi yota...



Tana paivana mentiin viela apinasaarelle... eli siis madre de dios joessa on siis pieni saari, jossa asuu pieni villi apinalauma, ja me sitten mentiin sinne katselemaan monoja (mono=apina espanjaksi)... me otettiin mukaan banaaneja, koska saaarella ei kasva yhtaan banaania ja apinat on ihan hulluja niiden peraan... ja myos pieni keksipaketti... no apinat loydettiin sitten, ja meikalainen sanoi timille, etta ottaisi mun kameran ja ottaisi kuvan kun annan banaania apinalle... no meikalainen luuli etta apina olisi arka ja varovaisesti ottaisi banaanin ja rientaisi heti puuhun sita syomaan, mutta tamahan apina kiipesi heti mun olkapaalle... kuvassa on hieman hammastynyt ilme...


ja kun sitten yksi sai banaanin, niin muidenkin taytyi saada... ja meiltahan loppui banaanit kesken...





ja sitten kun mulla oli viela pari banskua kadessa ja keksipaketti, yksi naista pikku apinasankareista paatti royhkeasti kiiveta mun katta pitkin keksipakettia varastamaan... ja vaikka ne on niin pienia, niiden kadet on kuin pihdit... ja kun se tarrasi pakettiin kiinni, niin ei se enaa irti paastanyt,.... joten loppujen lopuksi mun píti paastaa irti, koska se ei tykannyt kun minakaan en antanut sille pakettia ja rupesi huutamaan ... ja ma en halua mitaan apinan puremia, joten paastin sitten banaanit ja keksit maahan, ja apina tietenkin loikkasi peraan... koitti ottaa kaikki banaantit ja keksit syliinsa ja juoksi puuta kohti, mutta kiipeaminen ei sitten enaan onnistunut lastin kanssa, vaan joutui jattamaan pari banaania maahan... mutta keksipaketin se sitten vei... senkin pieni ryovari...kuvaa loytyy, kun pikkurosvo on juoksemassa syli taynna saalista puulle...


Me sitten nukuttiin tallaisessa suojassa, jonka ne oli rakentaneet (oppaan perhe), joka oli ihan kateva... telttahan meilla oli luonnollisesti, koska hyonteisia oli aika paljon.... Mutta taalla syotiin ja nukuttiin ja vietettiin aikaa...



Tassa kuvassa on siis oppan isa ja meikalainen juomassa iltakahviani... oppaan isa... no silla kavi hieman huono tuuri... se kertoi, etta se voi hieman huonosti silloin ekana iltana ja jysyi, jos meilla olisi jotain mahalaaketta, joka rauhottaisi vatsaa... Timlla oli joku pilleri, jonka se sitten antoi isukille... tama pilleri ei sitten auttanut yhtaan, vaan kun mentiin nukkumaan, niin kuultiin melkein koko yo miten isaukko okseni ja oksensi tosi voimakkaasti... jossain vaiheessa mietin, etta selviytyykohan se hengissa.......

No aamulla kun herattiin, niin isaukko oli patjallansa ... ja kertoi raukkaparka, etta oli oksentanut niin lujaa yolla, etta oli kadottanut hampaansa (siis onneksi tekohampaat)... ja etta ei ollut niita enaan loytanyt... me sitten mentiin niita etsimaan, mutta ei niita enaan loytynyt...(varmaan joku elain varastanut ja luullut syotavaksi) Saaliksi meidanhan ukkoparkaa kavi, ja ajateltiin, jos voitaisiin auttaa hieman ukkoa uusien hampaiden ostamsessa, mutta ikava faktahan on, etta ihmiset taalla koittaa hyotya turisteista niin paljon, etta ei oltu ihan varmoja, etta jos ukko on tosissaan, vai ei... ja sitten siela rupesi hieman harmittamaan, kun se koko ajan sen jalkeen jaaritteli ja valitteli tapahtunutta... se koitti jopa syyllistaa meita hieman, sanomalla, etta timin antama pilleri varmasti aiheutti oksennuskohtauksen... no loppujen lopuksi me annettiin ukolle 7$ tippia, ja sanottiin, etta ollaan páhoillamme tapahtuneesta ja toivottavasti tama auttaa uusien hampaiden ostamisessa... ei haluttu antaa enempaa, koska ei oltu varmoja siita, etta jos se vain huijaa meita, mutta jos se oli tosissan, niin ajateltin, etta autetaan nyt hieman...

Sitten seuraavana paivana mentiin sitten tutkimaan hieman junglea... ja mun taytyy sanoa, etta ma diggaan naista jutuista joita ei suomessa loydy... esimerkiksi lehtien koko on hieman eri luokkaa, jos vertaa suomalaisten puiden lehtiin... katsokaapas tata banaanipuun lehtea...


juu, onhan se ihan iso, mutta katsokaapas viela edellisen lehvan isoveljea… se vasta olikin sio… tassa muutama kuva…




eli siis sademetsa on ihan kool... sitten me saatiin maistaa muitakin sademetsan erikoisuuksia... tama oppaan isa naytti meille erilaisia hedelmia ja muita juttuja, jota viidakossa kaytetaan... tassa kuvassa han muun muassa hakkaa palmua poikki, jotta me voitaisiin maistaa "palmitoa", joka on siis palmun varren ylaosan sydanta... joka oli oikein hyvaa ... maistui raikkaalle... sita kaytetaan mm salaateissa...



ja seuraavassa kuvassa meikalainen syomassa palmitoa...... jotenkin tuntui hassulta, etta kokonainen puu piti hakata poikki, vain sen takia, etta me saataisiin maistaa kourallista palmunsydanta... mutta toisaalta saatiin maistaa jotain erikoisuutta... joka on aina kivaa...



Seuraavassa kuvassa on Tim ja myos puu... tama puu on niin sanottu kaarmepuu, koska se uusii nahkansa aina kun vanha kaarna on liian pieni... sita sanotaan myos gringopuuksi, koska grigot myos usein "uusii nahkansa" oluaan liian kauan auringossa... (hah hah viidakon vitseja... ei paljoa naurata...;)



Ok... taman ensimmaisen reissun ehdottomasti paras asia oli toisen paivan iltna, kun mentiin kalaan... tassa meikalainen ja tim sitten istutaan illan hamyssa onget kadessa...

Kaikkihan, jotka meikalaisen tuntee, tietaa kylla, etta kalastamien aina on ollut lahella meikalaisen sydanta... ja kun kerran amatsonille paastiin, niin taytyihan sita siella kalastaa, mutta mita kaloja... katsotaanpa....;)





Kylla... meikalainen sitten vihdoinkin paasi kalastamaan pirajoita!!!! JEEE!!!! ... se on aika jannaa kalasta pirajoita, koska ne tosissaan voi puraista mukavan palasen lihaa pois kadesta, jos ne saa mahdollisuuden... mitaan erikoisia varusteita ei tarvita... onki, siimaa ja koukku ja pienia lihanpaloja syotiksi... homma toimii nain,

Pirajoita kun kalastaa, niin ei tarvitse olla hiljaa, kuin jos kalastaisi vaikkapa ahvenia... pirajat ei siis pelasty jos aania kuuluu, vaan ne itse asiassa vain kiinnostuu kaikista laiskahdyksista ja aanista, jota vedessa kuuluu, joten ennenkuin heittaa koukun veteen, niin kannattaa iskea veden pintaan ongen paalla ja laiskyttaa hieman vetta, kuin joku elain olisi paniikissa... silloin pirajat tietavat, etta ruokaa on tarjolla... sitten vain siima veteen ja odottamaan... aluksi se oli vaikeaa, koska pirajat ei ole niin helppoja kun luulisi.. ne naykkivat aluksi ja sun taytyy niiden naykkiessa paastaa siimaa hieman syvemmalle ja sitten taytyy nykaista voimakkaasti, jotta koukku tarttuisi kiinni...

Meikalaisella kesti alyttoman pitkaan etta sain ensimmaisen kalani... oppaan poika ja tim olivat jo saaneet muutaman pirajan, kun meikalainen ei siina vaan onnistunut, muut rupesivat jo naureskelemaan, etta meikalainen ei tule saamaan yhtaan pirajaa, ja niin ajattelin minakin, etta jo on tyypillista, etta vihdoinkin on tallainen mahdollisuus ja varmasti kay niin huono tuuri, etta yhtaan kalaa ei koukkuun tartu...no vihdoinkin sitten tunsin kalan nykivan koukkua,.... annoin hieman periksi ja nykaisin. ja tunsin kun koukku tarttui johonkin ja kaunis hopeinen kala nousi rannalle... silloin huusin, etta "JES! sain pirajan"... kunnes huomasin, etta eihan se mikaan piraja ollutkaan, vaan joku ahvenen kaukainen sukulainen, joka oli vahingossa uinut koukun ylapuolella ja meikalainen oli sitten nykaistessani seivastanyt kalan kaulan ja niskan koukulla... silloin oli aivan varma, etta en varmasti saa yhtaan kalaa ja muut minulle nauroivat...

Loppujen lopuksi kuitenkin sain pirajoita ja jopa 6 kappaletta. Pirajoita on siis kolmea eri lajia talla alueella... on valkoinen, punainen ja keltainen. Punaiset on isoimpia ja agressiivisimpia, valkoiset on kaikista yleisimpia ja keltaiset on kaikista pienimpia. Meikalainen onnistui loppujen lopuksi saamaan isoimman valkoisen pirajan ja ainoan punaisen pirjan, joka oli siis myos kaikista isoin kaikista pirajoista, jotka saatiin... tassa kuvaa siis siita isosta punaisesta pirajasta ja meikalaisesta...:



Pirajoita poistaessa koukusta taytyy luonnollisesto olla varovainen, koska ne tosissaan koittaa purra kaikkea, mika vaan suuhun sattuu... ja kuten kuvasta huomataan, niin niiden hampaat on kylla aikamoista kaliiberia.

Toinen alyttoman hassu juttu pirajoissa on se, etta ne maalle nostettaessa rupeaa pitamaan kummallista rohkimisaanta... ne kuulostaa hieman sioilta, tai lehmilta, kun ne silla tavalla aantelee... en tieda miksi, mutta kaikki ne sita teki... roh-roh-roh... kumma juttu... no kuitenkin loppujen lopuksi syotit loppui ja me istuttiin ihastelemaan kalansaaliita... juu, nuo kaksi isointa on sitten meikalaisen kaden toita....;)



Ja taytyihan meidan sitten myos maistaa, etta milta piranjat maistui... ja taytyy kylla sanoa, etta todella maukkaita kaloja ovat... harvinaisen maukkaita... ainoa harmi niissa on se, etta ne on alyttoman ruotoisia, mutta ei kaikkea voi voittaa



Se mika oli myos aika jannaa, oli etta aikaisemmin paivalla oltiin sitten oltu uimassa, vain pienen matkan paassa tasta aikasta jossa pirajoita kalastettiin, mutta kaikki sormet ja muut osat sailyi paikallaan... pirajat ei siis ole mitaan hulluja verenhimoisia petoja, vaan ne itse asiassa ovat amatsonin vedenpuhdistajia... ne siis syovat loukkaantuneet ja kuolleet elaimet. Terveisiin elaimiin ne ei koske, jollei ne itse karsi nalkaa... silloin jos ruokaa ei ole tarpeeki, ne saattavat oikeasti olla todella vaarallisia, mutta nain isossa jarvessa on tarpeeksi ruokaa, joten uiminen ei siis ole vaarallista, vaikka varmasti varpaittemme valissa uiskenteli iso kasa naita pikku hammaskaloja...;)

Tahan periaatteessa paattyi retken ensimmainen osuus ja seuraavana paivana sitten matkustettiin jokea pitkin toiselle jarvelle, jossa tavattaisiin Victor, eli siis se meidan oikea opas... jokea pitkin kuljettiin taas monta tuntia, ja mikas siina kun on lamminta yli 30 astetta ja matkassa on evaita, niin jokimatka on aika mukava...


Elamet on taalla aika hienoja, ja rannoilla on isoja parvia perhosia, jotka kai keraavat jotain ravinteita rantamudasta, ja kun niita lahestyy ne lehahtavat kaikki lentoon... meikalainen halusi menna myos katselemaan perhosia ja tassa sita sitten ollaan... perhosten ymparoimana...



Victorin kanssa kun saavuttiin toiselle jarvelle, niin luovuttiin meidan telttamajoituksesta ja panostettiin sellaiseen viidakkomajaan, jota ne vuokrasi... se oli oikein mukava, vaikka viidakossa ei ole helppo nukkua, koska illalla on alyttoman lammin, mutta aamuyosta tulee alyttoman kylma, joten illalla kun tulee pukea yopaita páalle, niin ei oikein tieda mita paalle laittaisi... toinen ongelma joka meilla oli... oli vaatteet muutenkin... tyypilliseen perulaiseen tapaansa meidan opas kertoi hyvin epaselvasti mita me tehtaisiin, joten me luultiin, etta ensimmaisen jarven jalkeen palattaisiin Puerto maldonadoon ja voitaisiin vaihtaa vaatteita, taman takia meikalainen otti vain kaksi t-paitaa, kahdet kalsarit ja yhdet sukat mukaan... mutta eihan meidan ollutkaan tarkoitus menna valissa kotiin kaymaan, vaan koko 5 paivaa oltiin reissusssa, joten meikalainen siina oli sitten 5 paivaa kahden t-paidan varassa ja joka paiva oli sika kuuma... ei ollut maailman freesein olo, mutta toisaalta viidakossa onko silla mitaan valia...;)

Taallakin loytyi kaiken maailman elaimia... kuten kuvasta nakyy... tama seuraava sankari, oli yksi varmasti sadoista pikkukavereista (pikkukaveri=miehen kaden kokoinen kaveri), jotka sitten kaveli muun muassa meidan kampan ovessa ja katosi oven paalle meidan huoneeseen(... onneksi oli hyonteisverhot sangyn paalla...)


Toinen elain , joka on siis yleinen taalla, mutta alyttoman harvinanen maailmassa on jattilaispiisami... naita elaimia loytyy siis taalta ja ne on aika vekkuleita... tuntiesssaan itsensa uhatuksi ne nousevat puoliksi vedesta paljastaen rintansa... silloin taytyy peraantya... tassa muutamia kuvia... niista oli vaikeaa ottaa kuvia, koska ne olivat koko ajan vedessa, mutta ne saattavat kasvaa jopa melkein parimetrisiksi...




Naa jattilaispiisamit oli tosi kivoja, mutta viela hauskempaa oli illalla, kun me mentiin veneella illalla ulos, kun oli taysin pimeaa... silloin me mentiin etsimaan kaimaaneja... ja kyllahan me niita loydettiinkin... niita voi illalla pyydystaa kasin... mutta vain illalla, koska kun niita ekaksi haikaisee silmiin taskulampulla, niin ne ei mitaan nae ja sitten vain lujasti tarttuu niskasta niita ja nostaa vedesta, niin vaara ei ole paljoa...paivisin ne nakee liian hyvin ja homma on liian vaarallista... meidan opas sanoi, etta illalla nain voi tehda aina puolentoista metrisen kaimaanin kanssa, mutta sen jalkeen ei kannata koska ne on niin isoja, etta jos ne puree, se saattaa olla vaarallista... ja kaikki kaimaanit puree, joten ei niiden pienienkaan kanssa ole aivan vaaratonta... niilla on isot leuat ja ne ei tykkaa, jos niita retuuttaa kauheasti... seuraavassa kuvassa kuitenkin meikalainen ja kaimaani, jonka meidan opas pyydysti...



tama oli aika vekkuli... ja ok, jos on mahdollisuus pyydystaa kaimaaneja, niin eihan meikalainen voinut vastustaa kiusausta, vaan kysyin oppalta, jos minakn voisin... opas sanoi, etta voin, jos haluan, mutta omalla riskilla, koska se ei ole helppoa jos ei ole tottunut, ja jos virhetta tapahtuu, niin kaimaani puree varmasti... ok... ainoa asia mita mietin, oli etta kaimaanin puremisjalki olisi toisaalta myos aika mainio matkamuisto, eli siis minulle tama tilanne oli pelkastaan win-win situation. ja meikalainenhan on tottunut pyydystamaan kaikkea pikkualeimi (liskoja ja muita nopeita elavia, joten...) ... no seuraavassa kuvasta naette... huomatkaa tyytyvainen ilme, etta kaimaanin pyydystys onnistui ilman suuria haavereita...;)


Seuraavana parina paivana tehtiin useita retkia viidakkoon ja jarvelle ja nahtiin paljon erilaisia elaimia ja kasveja ja muita juttuja... me nahtiin muun muassa aivan valtavia puita, joissa kiipeiltiin... siita kuvia...ekaksi yhden puun runko, jota koitettiin mahduttaa yhteen kuvaan, ja se melkein onnistui... nuo kaksi muuta kaveria kuvassa o siis pari englantialsita tyyppia, jotka tekivat trekten meidan kanssa... mukavia kavereita...


 
Seuraavassa kuvassa iso puu, joka on kasvanut niin hassusti, etta se on tehnyt kaytavan rungoin lavitse... tama johtuu siis siita, etta taalla on suuret erot maran ja kuivan kauden vedenmaarassa ja (mota metria eroa veden pinnan korkeudessa) ja vesi huuhtoo siis maata pois ja joskus jaa tallaisia kaytavia juurten valin.



Liaanit on aika kivoja taalla... niita kasvaa runsaasti ja esimerkiksi tassa seuraavassa puussa ne olivat tehneet kuin tikapuut puun ylakerroksiin... niita pitkin pystyi siis kiipeamaan ainakin 20 metria puunrunkoa ylospain... meikalaisen taytyi koittaa kiiveta, mutta Tim se kiipesi melkein koko matkan niin pitkalle kuin paasi... tassa kuitenkin mina... liaaneissa...



Nama liaanit on hassuja, niiden siemenet lentaa siis puusta puuhun, jonne ne pesiytyvat ja sitten alkavat kasvattaa juuriaan kohti maata, jotta voisivat imea ravinteita... tassa on kuva siis kasvista, joka kasvaa puussa ja sen juuret ovat siis kasvaneet alaspain koskettaakseen alla olevaaa vetta...



Muita hassuja kasveja oli muun muassa liaani, jonka pystyi katkaisemaan ja sen sislata tuli vetta... intiaanit kaytti tata vetta juodakseen ja meidankin taytyi kokeilla milta liaanivesi maistui... ihan vedelta maistui.



Me nahtiin myos kilpikonnia talla jarvella... ei ne ihan samanlaisia ollut galapagoksella , ainakaan kokoluokassa, mutta aika mukavia kavereita namakin... tassa kuva jarven kilpikonnasta... paistattelemassa paivaa...



Meikalainen kun tykkaa kokeilla kaikkea uudenlaista, niin taytyihan meidan kokeilla myos viidakon erikoisuuksia... eli siis piraja ei ollut se ainoa erikoinen herkku, mita kokeilin...
Seuraavassa kuvassa on herkupala kadedssa... mutta mika se on...;)



Juu, matohan se on tai toukka... pieni, valkoinen lihava kookosmato, joka elaa kookoksenpahkinoissa, jotka ei kehity aivan loppuun asti... ja mita silla tehdaan...;)



juu, sinne vain... ja itse asiassa oli oikein maukasta... koska mato elaa kookospahkinassa, se myos maistuu aivan kookokselta... se oli pehmea eika ollenkaan yokottava... kuin pehmea pahkina, joka maistuu kookokselta... nama on todella ravinteikkaita ja proteiinipitoisia ja niita kaytetaan (intiaanit siis) muun muassa munuaisongelmiin... ajatushan on hieman yokottava, koska kyllahan so toukka kadessa ollessaan viela liikui, mutta toisaalta, kun paasee siita yli... ei kai mato ole nyt niin erilainen kuin kana, tai lehma... kai??...;)

Viidakko oli todella mukava paikka... viihdyin aivan mainiosti, ainoa tylsa juttu, joka tapahtui oli hyonteiset, eli siis minua puri 5 punkkia, ja koska ne voivat kantaa mukanaan borrelioosia tai aivokalvontulehdusta, niin niiden puremat pitaa ottaa tosissaan... ja kun kerroin tasta aiteelleni, hanhan lahetti heti minulle vahvan antibioottikuurin suomesta, joten eikohan tama nyt tasta...

Muuten menee oikein hyvin... olen paassyt lavitse kaikista tenteista ja olen saanut hyvia arvosanoja... siita kerron seuravassa blogissani, kunhan saan tietaa tarkat tulokset, mutta nyt olen kirjoittanut tarpeeki ja lopettelen nyt talla kertaa, mutta koitan kirjoittaa seuraavan jutun hieman nopeammin... toivottavasti kommentteja tulee, koska niita on aina ilo lukea!!!!!

Pitakaa huolta itsestanne... meika lahtee juoman hieman olutta.

:Sam the man