No niin... (perinteita kunnioittaen)

Tassa on siis viiimeinen juttu Perusta... kerron ensin Jussin ja meikalaisen kierroksesta etela- amerikasta ja sitten ajattelin sanoa viimeiset sanat perusta ja sitten ... niin no sitten ma lopetan...

Eli siis Jussi tuli Limaan heinakuun lopulla... me ajateltiin tehda pieni kierros etela-amerikassa ja nahda muita maita kuin vain perua... Mina , jussi ja tim lahdettiin matkaan... oltiin muutama paiva limassa, koska timin piti hommata uusi passi, kun se idiootti sitten kadotti passinsa, kuten varmaan kaikki tietaa lentokentalla, kun me mentiin viidakkoa katsomaan...

Aloitan heti nayttamalla kartan meidan matkasta,.... taman kartan otin jussin blogista, (kiitos vaan siita Jussi...)



Keltainen viiva sitten nayttaa meidan reitin... aika hyvin ehdittiin kiertaa reilussa kolmessa viikossa... laskettiin, etta matkustettiin reilusti yli 10 000 kilometria... eli siis istuttiin bussissa monen monta tuntia... matkareitti oli siis Lima(Peru), Arequipa (Peru), Puno(Peru) , Copacabana(Bolivia), La Paz(Bolivia), Santa Cruz (Bolivia),  Asunción (Paraguay), Foz do Iguazu (Brasilia), Buenos Aires (Argentina), Santiago (Chile) ja takaisin Peruun Limaan...

Eli siis ensimmainen matka oli Punoon Titicaca jarvelle ja sinne mentiin Arequipan kautta... Arequipa on kuuluisa kaupunki Perussa... sita sanotaan valkoiseksi kaupungiski, koska koko keskusta on siis tehty valkoisesta kivesta... kaikki rakennukset on siis valkoisia... tama ei nyt ole ihan totta... aika paljon on harmaita rakennuksia ja muitakin vareja loytyy, mutta keskusaukio on aika valkoinen... tassa hieman kuvaa keskusaukiolta...



Sielta sitten suunnistettiin Punoon, joka on siis Titicaca jarven rannalla... Punossa oltiin yota ja syotiin hyvin.. Sitten mentiin vierailemaan titicaca jarvelle... Tama jarvi on muuten maailman suurin vuoristojarvi (yli 2000metrin korkeudessa)... se on 165 kilometria pitka ja sen pinta-ala o 8560 neliokilometria... sen suurin syvyys on 274metria... joten kokoa loytyy... mutta se on myos tosi kaunis jarvi... me ajeltiin bussissa sen ympari kun lahdettiin boliviaan ja se on tosi kaunis...

 kuvaa...






Punosta loydettiin myos opastettu reissu kuuluisille kelluville saarille, joita loytyy titicaca jarvesta... Nailla saarilla asustaa (viela tana paivanakin) intiaaneja, jotka joskus tekivat nama saaret, rupesivat asustamaan saarilla, koska ymparoivat kansat olivat niin vihamielisia... nama saaret on siis tehty tietynlaisesta kaislasta, jota kasvaa titicaca-jarvessa... Kaikki on tehty tasta kaislasta... talot, veneet ja tietysti itse saaret...



Tassa kuvassa on yksi kelluvista saarista... ja seuraavassa kuvassa on talo, jossa intiaanit asuvat... vielakin...



ok... tuo tuossa taitaa olla koirankoppi... seuraavassa kuvassa nakyy talo... ja meikalainen...;)

}

Ei nama talot kauheansuuria ole, mutta toisaalta ei ne intiaanitkaan ole kauhean isokokoisia...



Tassa kuvassa on siis veneet, joilla intiaanit kalastaa ja joilla ne kulkee ympariinsa... talla me myos kuljettiin pieni matka... yhdelta saarelta toiselle...



Tassa kuvassa nakyy meidan opas, joka selittaa kuinka saaret on tehty ja kuvassa nakyy myos pieni laatta, joista saaret on tehty... pohja on siis tehty kaislojen juurista, jonka paalle intiaanit latoo sitten katkottuja kaisloja... saaret on siis useita metreja paksuja, mutta kuten arvata saattaa joka paikka on kosteaa, minka vuoksi intiaanit myos karsivat kaiken maailman nivelsairauksista... mutta vielakin ne siella asustaa... kalastelee ja nyt tietenkin ne saa rahaa turisteilta, jotka tulee pallistelemaan elaman menoa kelluvilla saarilla...

Otettiin sitten opastettu reissu, joka oli itse asiassa toodella syvalta... meidan opas ei oikeastaan osannut kertoa muuta kuin etta miten titicaca nimi lausutaan oikein... joka paikka oli taynna turisteja ja meikalainen... tunsin itseni myos tosi turistiksi... ei siis ollut maailman ihmeellisin reissu... reissu paattyi sitten yhdelle saarelle (ei kelluvalle, vaan perinteiselle) jossa oli intiaanikyla... tassa kylassa oli sitten intiaaniryhma soittamassa ja tanssimassa, mika kuulostaa aika kivalta, mutta oli itse asiassa aika kauheata...

Tama oli pelkka show vain turisteja varten... intiaanit ei osanneet soittaa, eivatka tanssia, vaan lurittelivat mita nuotteja vain sattui ja heiluivat lurituksen tahdissa... se kuulosti ja naytti aika kauhealta... pahin oli se, etta osa intiaaniraukoista oli taysin tuiterissa, siis kannissa... yksi intiaani ukkeli oli niin ymparipaissaan, etta hyva kun pysyi jaloillaan... no toisaalta, jos ei olisi mitaan muuta tekemista kuin luritella jotain pillia ja tanssia turisteille paivat pitkat, niin kylla minakin varmaan tarvitsisin hieman tuhtia paivan piristykseksi... tassa kuitenkin kuvaa tasta kauheasta sekakuorosta...



Talla reissulla jussi sitten onnistui polttamaan itsensa auringossa ja oli reilun viikon verran punainen kuin rapu, josta kuvaa... heh heh...;)




Taalta sitten suunnattiin Boliviaan copacabanaan, joka oli myos aika mitaansanomaton kaupunki, jossa oli paljon turisteja... ja taalla oli sitten se mielenosoitus, josta kerroin aikaisemmin... en viitsi enaa kerrata mita tapahtui, mutta voin nayttaa hieman kuvia barrikaadeista, joita oli rakennettu teille, autojen estamiseksi...



onneksi niita oli jo hieman jyratty pois, joten kulkeminen sitten onnistui... Copacabanasta lahdettiin la paziin, joka on toodella kiva kaupunki... se on vaan niin hiton korkealla, etta siella on joskus hieman hankal hengittaa... ja krapulat on aivan kauheita... mulla oli varmaan maailman kauhein kankkunen La Pazissa... ja sitten kun joudut viela kiipeilemaan ylos ja alas (vuoristossa kun ollaan) ja ilma on 30% ohuempaa kuin nomaalisti... huh huh ei hyva... ei ollenkaan...

mutta bileet oli hyvia...;)



Ja ruoka maistui... lihaa...mmmm!!! Jussi tykkasi...;)




Taalla oli kivoja paikkoja jossa kaytiin... yksi mun mielipaikoista oli noitamarkkina... tama oli siis sellainen markkina, jossa myytiin kaikebn maailman ihmeellisyyksia... elaimien sikioista, taytettyihin krokotiileihin, kaarmeennahkoihin ja mita erilaisimpiin onnen amuletteihin... Tasa kuvaa hieman markkinoista... kuvassa on siis pienia taytettyja laamoja...




La pazista mentiin sitten eteenpain Santa cruziin... joka on myos boliviassa... tama oli todella mukava kaupunki ja kaunis... taalla oli kuuma ja bisse oli kylmaa ja onneksi tama ei ole vuoristokaupunki, joten pystyttiin hengittamaan ilman ongelmia...;)

Taalla oli myos tosi kiva hostelli jossa yovyttiin ja tassa hostellissa oli myos pari kesya tukaania, jotka hyppelivat ymparrinsa sisapihalla...



Ne oli niin kesyja, etta niita pystyi syottamaan kadesta... jota taytyi kokeilla...:)



Santa Crusista lahdettiin eteenpain Asuncioniin, joka oli ehkapa maailman tylsin kaupunki... meilla oli nalka, muta ravintolat sulkivat toodella aikaisin, kaupungilla ei liikkunut ketaan ihmisia, paitsi kolme huoraa, jotka halusivat tarjota palveluksiaan meille (kohteliaasti kieltaydyttiin...:) Ei viihdytty pitkaan ja matkustettiin brasiliaan... foz do Iguazuun...

Matka Iguazuun oli ehkapa yksi tuskaisimmista... bussi oli kamala ja tieta ei ollut, joten ajekltiin sitten varmaan sata kilometria sellaista perunapellon nakoista ja tuntuista tieta... kummallakin oli maha aivan sekaisin... joten kun pysahdyttiin ja huomattiin iso lauma penskoja, jotka halusivat ruokaa, niin ilomielin annettiin se allottava bussiruoka, mita meille oli jaettu... Tassa lapsia kerjaamassa ruokaa...




No paastiin sitten Foz do Iguazuun, joka siis sanotaan Etela--Amerikan Niagaraksi, koska siella on valtavia vesiputouksia... ja ne oli upeita... Vaikka nyt oli kuiva aika ja vetta oli 20%normaalista vesimaarasta putoukset olivat upeita... kuvaa...



Seuraava kuva on mun suosikki, koska tassa nakyy myos sateenkaari...



Ja voittajaolo oli kun oltiin paasty nain pitkalle...;)



Taalla oli myos hassuja elaimia, joita en tunnistanut, mutta ne olivat hulluina turistien peraan ja laukkujen ja roskisten... siis kaikki paikat joiisa voisi olla jotain syotavaa... kuvaa elaimista...



Fozzista sitten lennettiin Buenos airesiin, koska ei ollut busseja... ja matkan aikataulu oli aika tiukka...  Buenos Aires on magein kaupunki koko Etela-Amerikassa...  se on tosi kaunis, kivoja ihmisia, jotka puhuu tosi omituista espanjaa ja hyvaa ruokaa ja juomaa... lihaa, empanadoja ja viinia...;) Sam tykkaa... Tassa kuvaa Bonniksesta...



Taalla on myos kuuuluisa Recoletan hautausmaa, jonne Eva peron... siis evita on myos haudattu... se oli tosi magee paikka oikea kunnon mausoleumi, jossa oli isoja hautaholveja ja patsaita... kuvaa...



Siella oli lukemattomia tallaisia kaytavia, jotka oli taynna hautaholveja... tosi kool...:)




Ja evitan hauta loydettiin... vihdoin ja viimein... ei ollut helppoa... oikeastaan oli toodella vaikeata, koska paikka on iso ja sekava...tassa siis hauta... evita kuuluis siis Duarten sukuun... kuten kuvasta nakyy...




Ja taytyihan sita ottaa kuva, jossa meikalainen oli mukana, jotta voi todisaa olleensa evitan haudalla... (turistiSam...;)



REcoletan hautausmaa on tosi upea paikka, jossa taytyy ehdottomasti kayda, jos on matkaamassa Argentinassa... Hautausmaan ulkopuolella on viela aivan valtava puu, jonka oksat on niin uisoja, etta niita taytyi kannattaa sellaisilla tukipuilla... kuvaa...



Tassa kuvaa puun oksista ja tukipuista...



Buenos Airesista lahdettiin sitten limaan... eli siis se 67 tunnin matka bussissa, jossa ei myoskaan ollut mitaan mukavuuksia... aika huono bussi... siis kun tahan viela lisataan monta tuntia kauheita salsavideoita ja kauhea raakykakara joka istui bussissa meidan edessa ja huusi koko ajan... painajainen on valmis...

Oltiin sitten aika rikki bussimatkan aikana... Ensiksi kuvaa hirvioriiviosta....



Kauhea pentu... monta kertaa mietittiin, etta jos sen onnistuisi viskaamaan ikkunasta ulos ilman etta aiti huomaisi, mutta ei sitten yritetty...

No tassa sitten tulos... terasperseet matkan loppuvaiheessa...



Yksi hieno puoli matkassa oli, etta maisemat olivat tosi kauniita...  paljon hiekkaa ja dyyneja... valoja ja varjoja...




Ja loppujen lopuksi oltiin limassa ja kaikki paattyi hyvin..


Nyt lopettelen blogiani... en tieda jatkanko kirjoittamista suomessa kuinka paljon, mutta saattaa olla, etta kirjoittelen, koska itse asiassa tama on ollut oikein mukava pitaa hieman paivakirjaa omista kokemuksista ja tapahtumista... Ma lahden tana yona klo. 3.00 lentokentalle kone lahtee aamulla klo. 6.30... sitten istutaan koneesa tiistai- iltaan asti ja ollaan kotona... vihdoinkin...

Lopuksi haluan kiittaa kaikkia ihmisia, jotka on lukeneet blogia... kiitan myos ihmisia, jotka ovat kirjoitelleet kommentteja.... niita on ollut ilo lukea...

Nyt lopetan jutun... pitakaa huolta itsestanne ja kirjoitelkaa viela kommentteja, koska suomessakin niita pystyy lukemaan... ja Suomeenpain matkani nyt suuntaan... meikalainen tulee kotiin....

:Sam the man